odotuksia

Olen nakellut takapihalla viimisiä lumia pitkin pihaa, että sulaisi sitten nopeammin ja pääsisin laittamaan "terassin" kesäkuntoon. Suunnitelmissa oli avata oikeasti se grillikausi viikonloppuna, mutta säämies aikoo estää suunnitelmani lupaamalla muka lunta 10senttiä jopa tänne etelään! missä on vika. Koko talviaika oli pitkä, kylmä ja liian luminen minun makuun. Kyllä, talvella pitää olla hieman pakkasta ja lunta niin että maa on valkoinen, mutta tämän talven lumimäärä yritti minunkin rajani. Auto ei halunnut mennä minne minä halusin ja jalkaparkanikaan eivät nauttineet umpihangessa töihin tarpomisesta. Ei sitä töissä jaksanut enään mitään tehdä kun jalat sai kyytiä jo työmatkalla. Nyt on lunta enään vain siellä minne aurinko ei paista ja lumiaurojen kolaamissa kinoksissa missä ikilumi taitaa olla viellä heinäkuussakin.
Talven pituudesta, lumisuudesta ja kylmyydestä päätellen odotan intiaanikesää ja senkin odotuksen säämies tuhosi ennnustuksillaan, MITEN NIIN HEINÄKUU ON SATEINEN? silloin pitää olla kesä kauneimmillaan ja aurinkoa niin, että saan rusketuksen iholle, vähintään kun olisi ulkomailla käynyt. Täytyy siis ottaa solarium kortti käyttöön, jos tuo aurinko ei suvaitse minulle säteitään suoda.

Huomenna kuitenkin luvassa kesän leikkimistä. Kroketti <3 haittaneeko nuo parit lumikasat meitä? eii! etsitään ne pallerot sieltä lumesta ja jatketaan pelailua, tätäkin olen odottanut koko himputin talven.

TULE KESÄ TULE JA TUO LÄMPÖ JA AURINKO MUKANASI!

enemmän kuin kuumaa ja aurinkoista kesää, odotan kuitenkin ensi kuuhun merkittyä Jyväskylän reissua.
Itse tosin olin menossa ihan mäkeen, joensuuhun.. melkein sama asia. Treffaan siellä ihanat naiset, naiset joista osaa en ole nähnyt kuin paristi tai en kertaakaan. Silti nämä naiset tuntuvat läheisimmille kuin ihmiset joita oikeasti näen viikottain. Miten ihminen, jonka kanssa pidät yhteyttä vain tietokoneen tai puhelimen välityksellä, voi olla itselleen niin rakas. Ärsyharmitusta lisää, että osa näistä ihanista naisista asuu aivan luvattoman kaukana, ettei näkemiselle anneta edes kunnon mahdollisuutta. Nyt kuitenkin viisaat päämme yhteen löimme ja matkustamme Jyväskylään treffailemaan viikonlopuksi (lue yksi yö) ja ainakin minä aijon nauttia täysinrinnoin ihanasta seurasta ja viikonlopusta ilman läpikoluttuja maisemia. Täytyy jostain varastaa navi mukaan, etten oikeasti aja joensuuhun ja ihmettele siellä Hannan kanssa, että missäs muut neitoset luuraavat:D Tai ainakin toivon, että Hanna toimii minulle oppaana<3 Miksi tämäkin ei voi olla nyt vaan vasta 15 päivä  ensi kuuta.

mijau

Aikaa tuhlatessa (odottelen että kone pesee kasan pyyhkeitä ja saan ne kuivumaan) tutkailin tietokonetta

ja löysin Viuhti herrastamme luttanaputtana kuvan, ja välttämättä halusin sen jakaa  teidän kaikkien kesken.

Viuhti poikamme on jo melkein kaksi vuotias leikattu poikakisu, aika rientää kuin siivillä.

Muistan kun hain pikkukarvakerän kotiin. Edellinen kissani Casper oli viikkoa aikasemmin lähetetty kissojen taivaaseen, ja ajattelin ensin että uutta kissaa en ota ennenkuin olen muuttanut pois kotoa.

Äitini kuitenkin soitti minulle töihin ja äidin sanoja lainaten puhelu meni kutakuinkin näin

äiti: moi, kuule jaana sano että utissa olis kisunpoikia vailla kotia, kuulemma niissä on angoraaki. mut mie sanoin jaanalle et ei me ainakaa nyt kissaa oteta. Aattelin vaa siulle soittaa.

mie: no mitä hittoja sie miulle sitte ilmoot et on kissoja jos niitä ei kuitenkaa oteta, oisit jättän kertomati.

äiti: niin.. no jos joku haluis kissan.

lopetettiin puhelu ja mie siinä pöytiä pyyhkiessäni sekosin täysin ja soitin äitille ilmottaakseni, että koska se kissoja mulle mainosti ni minä menen sieltä omani hakemaan, vien sen sitten mennessäni kun muutan.

Niin sitten suunnistin Uttiin kissanpoikaa hakemaan silloisen ystäväni kanssa ja rakastuin heti tähän karvapalloon. Muut kissat juoksentelivat karkuun, olivat osin villiintyneet. Vain tämä jäi syömään eikä välittänyt meistä mitään.Ensin mies siellä sanoin että tämä kissa jäisi heille, on kuulemma ihan heidän poikansa.

No ei se mitään, siellä oli toinen aivan samanvärinen kisuli, poika sekin. Puolen tunnin pyydystyksen jälkeen kisu oli häkissä ja aloimme pyydystää ystäväni kissaa, hän kun sen puolen tunnin aikana tajusi haluavansa itse yhden sulokkuuksista. Saimme toisenkin kisun kiinni ja häkkiin laittaessa minun kissani pääsi karkuun, emmekä todellakaan saaneet sitä uudelleen nalkkiin. Olin siis jäämässä ilman kissaa !!! Hetken emmittyään mies sanoi että saisin ottaa aikasemmin puhutun kissan, olihan se saamassa hyvän ja rakastavan kodin, niinpä siis kaappasin karvakerän kainaloon ennenkuin mies muuttaisi mielensä, ja niin meille tuli Viuhti. Hetkeäkään en ole katunut että otin uuden kissan niin nopeasti, vaikka cassu olikin minulle hyvin rakas.

Viuhti on sellainen kielimies <3

Keväällä 2009 muutettiin sitten kimppaan miun Laurin kanssa ja sain ihan oikeasti taistella porukoilla siitä että otanko Viuhtin mukaan, vai jääkö se porukoille. Viuhtiin kun rakastuvat kaikki, pidin kuitenkin pääni ja ukko lähti meidän mataan valkealaan. Silloin olimme kumpainenkin vielä oikeasti töissä ja viuhti oli aika paljon yksin, kaveria kaipaili selvästi. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään puhetta toisesta kissasta.

Kahvitellessani Tean kanssa, ilmoitti hän että heillä olisi taas kisuja tarjolla (cassukin oli heiltä haettu) ja muuta ei tarvinnutkaan sanoa, auto kohti Tean kotia ja kisu kainaloon. Matkalla kotiin soitin Laurille, että perheenlisäystä tulossa, ja Lauri ei ollut ei sitten yhtään innostunut ideasta. Innostusta vähensi se, että kotiin saapuessamme kissa oli paskonut itsensä päälle ja ensimmäisenä mentiin pesulle. Larppa katsahti kissan ja totesi että semmosen paskakasan sitten toit. Ja paskakasa tästä kissasta on tullutkin, jos hiekkalaatikko on liian likainen TAI liian puhdas, poika paskoo laatikon viereen! niin viisas kissa on meidän Tiuhtiksi ristitty hopeanharmaa poitsukkamme. Kuitenkin pikkuhiljaa Tiuhti kaivoi tiensä myös Laurin sydämeen ja hyvin tultiin toimeen kaikki. Ainoa että viisas kissamme oppi avaamaan oven kuin oven ja näyttää olevan hiaman ADHD luontoinen liiankin vilkas kissa, silti minulle ehkä rakkain karvapallo ikinä.

 Vierähtikin puolisen vuotta ihan kivasti ja tuli syksy. Kolmesta kissasta olen aina haaveillut. Lauri tosin ei, hänen mielestään kaksikin on liikaa, mutta puolessa vuodessa tottui kuitenkin kahteen poikaamme, kolmannelle oli kuitenkin vastauksena jyrkkä ei. Luovuin jo toivosta kunnes huomasin varaavani kissanpentua ilman lupaa ja jälkeenpäin ilmoitin taas, että ei sitä enää voi perua kun on maksettukkin jo (ja nyt voin tunnustaa että ei sitä kyllä silloin viellä ollu maksettu, sori nyt vaan).

 

Marraskuussa suuntasimme ristiretkille ja noudimme pitkänmatkan päästä meille pienen valkoisen kerän, poitsu on paperiton ragdoll, eli ihan kotikissa vaan. Nimeksi piti tulla ensin hattiwatti ja muumi ja niisku, mutta kun Tiuhtin ja Viuhtin nimetkin ovat väärinpäin ristimme killin Möröksi, värikoodit kunniaan. 

Jälkeenpäin ajatellen nimeksi olisi sopinut paremmin Haisuli, sillä tuo kissa jos kuka piereskelee kuin iso mies konsanaan.

Tämä kissa on taistellut pisimmän tien oikeastaan meidän kummankin sydämiin. Vaikka Mörkö on päällepäin hyvin herttainen tapaus, oli pentuvaihe kaikista hankalin, selvä merkki siitä siis että ei enenmää kissoja.

Mörkö teki kaikki pahat mitä aikaisemmat kissat eivät olleet edes keksineet, kakkaili itsensä päälle ja varasti muiden poikien ruuat.hyi hyi. Kuitenkin kun nyt ollaan kasvettu aikaspaljon, isompi on jo kun vanhemmat pojat, niin kuri ja järjestys ovat viimein iskeneet Mörön tajuntaan, ja osataan me jo kakalla käydä myös hienosti, harvoin saa enäää jalkoja pestä jälkeenpäin.

Pahanteosta sen verran vielä, että ei se meillä ole loppunut , eikä varmaan koskaan lopukkaan. kolme kissaa kun lyö viisaat päänsä yhteen niin tietäähän sen. Vanhin kissa yllyttää ja nämä kaksi tyhmää tekee yhdessä jekkuja isäntäväelle, on se ihana tulla kotiin töistä väsyneenä kun vastassa on valkoista mujua täynnä oleva koti, vessapaperilla on ihana leikkiä.
siivouspäivä ja mörkö päätti että matto jää tähän

Kolmikko tulee erittäin hyvin toimeen keskenään ja tähän porukkaan ei enää muita hyväksytäkkään.

Äitini kissa Valto oli meillä hoidossa, ja meidän pojat oli ihan sekaisin. Viuhti (äidin pikku enkeli) joka hermostui niin uudesta kissasta,että hyökkäsi kynsin hampain Valto raukan kimppuun. Mutta musta on aika pelottava väri, kukas sellaista nyt ei pelkäisi....

ei meillä oikeasti sitten kissoja kiusata ja pueta nuken vaatteisiin, joskus vaan täytyy nauraa toisen kustannuksella.

Koska en muutenkaan ymmärrä vaatteita eläimillä, paitsi talvella kun on kylmä.ja kyseinen kolttu oli Valton päällä ehkä 3min.