sadetta mä kuuntelen..

Ilmat ovat olleet hyvin suotuisat itsensä grillaamiselle, niin ei ole kyennyt ajattelemaan muuta kuin hellettä, aurinkoa ja rusketusta. Nyt kuitenkin luontoäidillä on suuria murheita ja kyyneliä tipahtelee maahan vuorokauden ympäri. Se ken on äidin suututtanut, voisi pian lepytellä murheellisen, että saataisiin aurinko takaisin. Koko kesää en aijo tällaista katsella. Palelee ja on hyvin märkää, ja mikä pahinta, kastemadot ovat valloittaneet kaiken. Niitä on jokapuolella ja kylmät väreet nousevat pintaan jo silkasta ajatuksesta.

Tosiaan Jyväskylässä tuli pyörähdettyä ja reissu oli erittäin antoisa ja vallan onnistunut, kiitos siitä ihanille naisille. Nyt vaan kauhea ikävä ja inhotus kun tietää, että välimatka on minulle suuri este. En vain osaa ottaa itseäni tarpeeksi usein niskasta kiinni, vaikka pitäisi. Kun kuitenkaan osa tyttösistä ei asu järkyttävän matkan päässä, ja siltikin minulle jo Mikkeli on turhan kaukana. Nyt täytyy ryhdistäytyä minun. (mutta jos sitä seuraavat tärskyt saa tuulta siipiensä alle, niin ei tässä ole kauaakaan kun nähdään taas ).

Viikonloppuna tuli tsekattua suuresti hehkutettu ja mielettömäksi elokuvaksi puhuttu Avatar, vaan eipä sen erikoisemmin lämmittänyt minua, siinä missä toiset elokuvat ylipääntänsä. En kokenut kyseistä elokuvaa maata mullistavana ja ennalta arvattava juonikin oli jo niiin nähty. Elokuvan toteutus muuten saa pointsit kotiin, silmä lepäsi mahtavissa grafiikoissa täysin ja lumouduin, siinä on onnistuttu. Ja tiedän että kyseinen elokuva tullaan pilaaman lopullisesti avatar 2, jonka juoni on edeltäjäänsä arvattavampi. Kuitenkin elokuva tulee pääsemään dvd-kokoelmaani (joka ei todellakaan ole mikään laadukas ainakaan Laurin mielestä).

Ja koska kuvani eivät halua siirtyä koneelle, että voisin laittaa niitä viimein tänne niin täytyy minun mennä tekemään tästä jotain muuta yhtä järkevää. pyykit odottaa