mietiskelyä

Unohduksiin on vajonnut tämäkin sivusto. Kiire on ollut kauhia, on tapahtunut ihan hirmusti ja aika vaan viilettää. Nyt odottelen että kello ripsahtaa 09:30, että voin lähteä viemään kummityttöä lääkäriin, joten tässä on hetki aikaa henkäistä ja miettiä viimeaikojen tapahtumia.


Elikkäs siis.. pitkään oltiin Laten kanssa mietitty muuttoa pois valkealasta, minullakin vakituinen työpaikka kuusaalla ja Laurilla työt kouvolassa, turhaa sitä valkealassa asustaa. Kiire meillä ei ollut, joten asuntojen etsimiselle ei uhrattu aikaa, vaan kaiken muun elämisen ohella silmäiltiin tarjontaa.
Omaa ei ollutkaan tarkoitus vielä ostaa, vaan hieman isompi vuokra-asunto, ja sehän löytyi. aika unelma.

Unelmissakin tosin on miinuksensa ja tässäkin niitä löytyy, ja suurin niistä on KERROSTALO, minä kun joskus kovaan ääneen uhkuin että kerrostaloon ei tätä tyttöä niin vaan raahata! mutta asunnon koko, malli ja sijainti puhuivat asunnon eduksi. Lisää plussaa tuo ettei meillä ole lainkaan seinänaapureita! ulkoseinää löytyy kolmisen kipaletta ja sitten rappukäytävä! passaa siis. Talo on myös rakennettu 50-luvulla, silloin kun miehet oli rautaa, laivat puuta ja talot kunnon paksua kiveä! ei mitään korttitaloa joka kaatuu ensimmäisen asta-tuulen alla. Ja ikkunalaudat, paratiisi meidän kissoille. Pojat kun niin ahnaasti valloittivat valkealan kodissa keittiöjakkaran ja ruokapöydän lintujen tarkkailuja varten.
Nyt me saadaan ruokapöytä takaisin siihen käyttöön, mihin se kuuluukin.

Asunto oli mielettömän karmeassa kunnossa ensimmäisellä katselukerralla, lattia oli revennyttä muovimattoa, seinillä repsotti 50-luvun aikaiset tapetit ja kattomaali ropisi. Ainoa uusi ja ehjä asia oli ikkunat, mitä kyseiseen kerrostaloon juuri asennettiin.

Onneksi asunto oli menossa remonttiin. ja hyvähän tästä tuli. Ihana laminaatti lattia, kattomaalit korjattu, haisevat tapetit kadonneet ja tilalla tasainen maalipinta. Itse pääsin vaikuttamaan väreihin, ja vaikka itse sanoninkin, hyvät värit olen valinnut.

Eilen sitten luovutin vanhan asunnon avaimet kouvolan kaupungille, ajallaan. ONNEKSI. En olisi enää kauaa jaksanutkaan tätä rumbaaa. töitä ja kahden asunnon välillä ravaamista, kaksi rankkaa viikkoa sai riittää.
Nykyinen koti on vielä ihan rempallaan, mutta kyllä täällä jo asua voi ja laatikkovuori hupenee päivä päivältä.
miiiii laik!!!

"Päästäkseen jonnekin, on ensin haluttava mennä ja sitten päätettävä mennä.

Loppu on pelkkää käytännön järjestelyä."