viikonloppu

Niinkun lupasin, kirjotan lauantaisista tapahtumista. Itse juhlimiseen taidan keskittyä hieman vähemmän, johtuen
että lauma humalaisia naisia baarissa ei välttämättä ole mainioin jutun aihe, ja saako siitä tuon enempää
oikeastaan irtikää?

Lauantai aamusella riivin itseni taas luvattoman aikaisen pedistä ylös ja katselin piirretyt kaikilta kanavilta läpi. Siivoilin viellä kotosalla vessan ja keittiön altaat kuntoon, suihkuilin itse ja sitten suunnistelin Hanskin tykö ja starttasimme auton kohti Hyvinkäätä jotakuinkin yhdentoista aikaan. Eli oli aika reipas ollut eikös.

Kaappasimme synttärisankarin perillä kyytiin ja kohdistimme matkamme prismaan ja muutamaan vaatekauppaan, niiin ja alkoon.. Seppälästä ostin Tealle lahjaksi kasvopyyhkeen, sellaisen joka on ensin kuin paperia ja veteen upotettuna turpoaa ja löytää pyyhkeen olemuksen. Että ne on kivoja.

En oikein harrasta näitä kynsilakkajuttuja, johtuen että kynteni ovat suorastaan ihan paskat. Liuskottuu heti ja lohkeilee usein. Ja työni takia minulla ei lakkaa saa ollakkaan. Seppälässä kuitenkin oli lakka joka myi itsensä minulle hetkeäkään miettimättä. Wild and Crazy:n neon keltainen AIVAN ihana lakka, eikä maksanut kun hurjat 3euroa, ei siis paha minun budjettiini.

en ole myöskään mestari lakkaamaan.

Tealla sitten lössähdimme Hanskin kanssa sohvalle tuijottamaan Twilight New moon ja ai kun mie taas

tykkäsin ja samalla inhosin koko elokuvaa. Liian pirullinen juoni, osin ennalta arvattava ja kuitenkin mukaansa tempaava tarina ja erittäin inhottavat päätökset, jatko-osaa taas odotellessa, onneksi kohta on kesä.

Ja tähänkin elokuvasarjaan jäin koukkuun ihan vasta, en ollut hulluna Edwardiin, enkä oikeastaan tiennyt hittojakaan koko elokuvasta. Ystäväni kuitenkin jaksoi ylistää kyseistä kirjasarjaa, ja hommattuaan ensimmäisen osan elokuvana lainasin sen ja sorruin, siltä istumalta. Kirjoihin en ole vielä kajonnut, koska tiedän että ahmin ne kuitenkin muutamaan päivään ja sekoan ennenkun kirjat on luettu loppuun. Odotan siis, että minulla on pyhittää aikaa ainoastaan kirjoille.

Vuorossa oli hiusten laitto. Hanski on kouvolan paras parturi-kampaaja (tiettykkin on) ja sain sitten suostuteltua laittamaan miun tukkanikin illaksi jotenkin uudella tavalla. ja uudella tavalla se laitettiinkin.

Oikeastihan tukkani on liukas ja en saa sitä koskaan mitenkään kivasti, aina roikkuu vaan päänahkaa pitkin huishais olemattomasti. Hanski laittoi tukkaani sitten hieman volyymiä.

Ensin käkerrettiin suoristusraudalla.

 Sitten hieman tupeerattuun ylöspäin ja viskottiin

hiuslakkaa.

En muistanut ottaa erillistä kuvaa enää

valmiista tukasta, mutta ihana siitä tuli.

Leijonanharja ja sen loitsija

muumipapan muistelmat osa2

Olen nyt saanut kuukauden ajaksi töitä, ja ensimmäisen viikon vietän paikassa mikä saa tunteet pintaan.
En tosin tiedä nouseeko pintaan inho, nauru, suru vai haikeus ja ikävä. Kyseessä on siis oma rakas yläaste missä vietin kolme vuotta elämästäni. Toisaalta kyseinen aika oli vallankin hauskaa, mutta sekaanmahtui niin monen monta mutkaakin,etten tosiaam tiedä miltä kantilta vanhaa kouluani katselisi. Työ kuitenkin siellä on mukavaa, enemmin laitan ruokaa lapsokaisille,kun istuisin 6 tuntia ankeilla pulpeteilla hirveän vihreää liitutaulua tuijottaen-.-

Kuitenkin kaiho olo nousee iholle kun kävelee vaaleanvihreitä käytäviä pitkin ja muistelee vanhoja, edelleen ollappa nuori ja huolia vailla, laskisi talvisin pulkalla ja kesät kroolaisi järvessä, sellaista on elämä!

Vaan en, en todellakaan kaipaa yläaste aikoja, en niin kovin ainakaan kun ammattikoulu vuosiani.
Siitä pidin kovin, ja kun kolme vuotta koulua vierähti ja viimeinen päivä koitti niin kyllä kyyneleet vierähti
poskelle. Meillä oli todella mukava luokka ja puhallettiin aika hyvin yhteen hiileen, tultiin toimeen ja tunnit kului mitä kummemmilla päähän pistoilla. Harmillisesti emme koskaan sopineet mistään luokkakokouksista, mutta jos sitä kehittelisi tässä itse jotain joskus ja kutsuisi vanhat naamat koolle.
Ammattikoulusta matkaani sain mahtavan todistuksen lisäksi vielä mahtavampia ystäviä ja kahden kanssa pidän edelleen yhtä hyvin tiiviisti. Toinen asuu oikeastaan naapurissani (hyvä niin, on naispuolisia kavereitakin sitten tarvittaessa kun alkaa nuo kaksilahkeiset riupomaan) ja toisen synttärikemuille olen tulevana viikonloppuna menossa hyvinkäälle, siitä sitten lisemmin kun sen ajankohta on.

muumipapan muistelmat.

Tässä aikanikuluksi katselin vanhoja valokuvia, niin päätti sitten iskeä muutamaan asiaan ihan hillitön
kaipaus. Pari kesää, tarkensimmin ajatelle, vuonna 2005 (eli ihan hirmuisen kauan sitten) isi vei minut ja ystäväni ranskaan reiluksi viikoksi lomailemaan, mikä unelmien täyttymys. Hyvä ystävä mukana ja oi mikä unelma maa. Eiffel torni, riemukaari ja notre dame<3 oi ja suurempi kaipaus. Pakko päästä uudemman kerran,jos nyt vaikka sinne disney landiin pääsisi. Reissu oli aivan upea ja sääkin suosi meitä.

Ja kun säästä puhutaan lisäkaipuuta minulle aiheuttaa menneet kesät, huoleton nuoruus.
Kun asui vielä äidin helmoissa eikä ollut huolta mistään, tai no ne pojat taisi huolettaa aina;) .
Ja löysin sitten kesäkuvan mistä tykkään itse kovinkin paljon, ja siinä miullakin on viellä vaalea hiaman pitempi
hiuspehko päässä. Tosin tykkään kovasti tästä uudesta väristä ja uudesta mallista, vaan silti mietin että miksi ihmeessä koskaan ikinä menin leikkuuttamaan kauniin pitkän alaselkään asti ulottuvan tukkani.
Ja miksi ihmeessä ei lumet voisi jo sulaa ja tulla intiaanikesä, että pääsisi edes ruskettamaan kalman kalpeaa ihoaan.

 Haavemaassa aika rientää siivillä ja on aika palata arkeen ja siihen todellisuuteen, että tuo kello ihan oikeasti näyttää uniaikaa. Ja unta onkin saatava, että jaksaa töitä tehdä. Jos sitä olisikin lapsi taas.

***

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,

niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,

se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö

ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö.

Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:

surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan,

ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan,

ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.

Surrur surrur ja sinne on sinien, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu,

ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.

Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,

Se laulaa unisen laulun, lala lallala lallallaa.

Kissamaista keimailua osa2.

Koska minua ei nyt nukkumatti suosi ollenkaan vapaapäivinäni ja heräsin jo puoli8 aikaan, on minulla kivasti aikaa kirjotella tännekkin taaseen jotain miekkosen ollessa töissä. Kone on täysin yksinomaan minun.

Ja heti palataan eiliseen päivään, ajatukset kun tuntuvat siellä niin kovin pörräilevän,Tiuhti raasukin on saanut omansa mamman sekoillessa kissatouhuillaan

Selvästi näyttelyainesta...

 Tosin Tiuhti mahtoi olla eri mieltä riiputuksesta..

Näytillä oli siis vaikka mitä rotuja

•  Ragdoll
• Maine coon
• Norjalainen metsäkissa
• Pyhä birma
• Bengali
• Venäjän sininen
• Devon rex
• Persialainen
• ja iki-ihanat maatiaiskisut

Ennestään jollain tavalla miulle tuttuja kisuja tosiaan on nuo kaikki, mukaan lukematta maine coonia ja devon rexiä. Maine coonista turinoinkin jo tovin joten keskitynkin uusimpaan tuttavuuteeni devoniin.

Koskaan, siis en koskaan ole pitänyt tällaisen näköisistä kissoista, niiltähän puuttuu se ihanan pehmoinen
ja pörröinen turkki.. vaan puuttuuko kuitenkaan. Ensireaktioni oli että rottahan tuo on, ei sitä koolla ole pilattu puolivuotiasta kissaa. Säälittävän kokoinen alienin näköinen ripakinttu.
Kuitenkin jokin tässä kissassa viehätti, suurtakin suuremmat korvat ja pyöreät silmät, ja toisaalta ruipelo ruumiinrakennekkin sai hymyn poskilleni, liiankin hellyyttävä kissa.
Lapset saivat luvan silittää pikkuista ja olihan minunkin saatava koskettaa tuota outoa otusta, mikä niin kovasti meinasi vallata sydämeni. Ja apua! tuo kissahan oli kuin samettia, miten pehmoinen se olikaan, pakko sitä oli vaan käydä ihastelemassa ja silittelemässä aina vaan uudestaan. Niin ja ne viikset<3 sentin pituiset ja säkkärällään, kissa oli kun olisi karvat ja viikset krepattuna. AIVAN IHANA! mielikuvani tästä kissasta on täysin muuttunut. - ei ole kissaa karvoihin katsominen-

Vaikka sunnuntai oli ihana viettää kissoja pällistellen, niin pieni paikka ja huono ilmanvaihto teki minulle tepposensa ja mukaani sain vain päänsäryn. Onneksi kuitenkin helpotti kun kotona sai ruokaa nassuun, ja ruokaa taisi odottaa jotkin muutkin kun vain minä. Kolme nälkäistä poitsua suorastaan roikkui jaloissani ja huusivat kilpaa. Murkinaa siis kaikille ja sohvalle nurin television äärelle.

                                  Ville ja Nea hellittelemässä bengalin vauvvoja                                                
            


Täytyy viellä loppuun laittaa kuva meidän omista kirpuista, onneksi on kolme kisua joista Tiuhti on ADHD, niin helpottaa hiaman tätä mieletöntä kissakuumetta. Mutta se on varmaa että seuraavat kotikisunäyttelyt kun tulee ni me ollaan siellä Tiuhtin kanssa varpisti.

Kissamaista keimailua osa1.

Tänään olikin erikoisen mukava sunnuntai.
Herätys oli yhdeksän aikaan aamusella (mikä on kyllä vapaapäivinä aivan liian aikaisin minulle).
Kymmenen aikaan suuntasin autoni keulan kohti kummityttöni kotia, matkaa toki on niin hurjan paljon kun n.500m (laiska en tietekään ole). Aamukahvit nautittuani kaappasin Nellin ja siskonsa Nean matkaani ja jatkoimme huristelua kohti Kouvolan meksikoa, sinne olikin jo oikeasti liian pitkä matka jalkaisin kulkea.

On sitä lunta hei täälläkin muuten

Meksikossa oli siis suomen ragdoll ystävät yhdistyksen jokavuotinen kissanäyttely.

Näytellyssä ei kuitenkaan ollut ainoasaan pelkästään näitä "räsynukkeja" vaan mukaan oli mahtunut vallan sydämeni varastaneita rotuja monia. 11-16 oli näyttely avoinna, ja ajattelin vain pörräillä likkojen kanssa tovin aikaa, mutta kas kummaa kello oli tasan neljä kun vasta pääsimme lähtemään kotia kohti.

Kummini liittyi myös seuraamme serkkupoikani kanssa ja likat sai sitten seurueeseensa yhden kissahullun lisää, siellä ne kolmisin juoksi milloin missäkin, tiedä häntä.. minä olin niin rakastunut muutamiin kissoihin, että paljoa

ei kerennyt naperoiden perään katselemaan. Onneksi paikka oli täynnä karvatassuja niin tiesi, että ei ne lapset sieltä minnekkään karkaa:D .

Palataksemme kuitenkin näihin uusiin karvaisiin sydämen sulattajiin...

Kauan olen kuolannut kissarotua nimeltä Bengali, ai siinä on kissa minun makuuni

Ja näyttelyssä olikin muutama tällainen suloinen vipeltäjä, harmikseni taidan rakastaa harvinaisempia kissarotuja ja hinnaltaan liian arvokkaita minulle, ellen satu lotossa voittamaan.

Tarkkailtuani ja kuunneltuani rotuesittelyä kyseisestä kissasta, tulin tulokseen, etten minä tuollaista kissaa edes tarvitse, sellainen kun oikeastaan kotoa löytyy. Tiuhti, ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka, turkki lyhyt, silkkinen ja kiiltävä ja luonne turhan utelias ja vilkas, siis selvä bengalin kuvitus. Siispä muita kisuja katselemaan.

Olen joskus ihastellut Maine coonin valtaisaa kokoa ja ilvesmäistä olemusta, koskaan kuitenkaan pääsemättä tekemään lähempää tuttavuutta, tänään sitten sain senkin kokea, ja kyllä seuraava kissahankintamme kohdistuukin tähän kyseiseen rotuun.

(tosin menee vuosia, ennenkuin tällainen vauvva meille siunaantuu).

Paikalla oli 5 maine coonin edustajaa, joista yksi oli täysin ylitse muiden, ja muutkin sen huomasi.

Voittihan tämä n.9kiloinen 2vuotias poitsu  komeimmat viikset-kilpailun ja oli yleisön suosikkikin<3.

Hei olen Herra komistus<3

ja kyllä osasi poitsu ollakkin painava

Lisempää kirjottelen, kunhan saan muoksittua nuita kuvia siten että niitä voipi tänne esille laitella,

nyt kuitenkin taidan kömpiä peiton alle,joten jatko-osat taitaa jäädä huomiselle.

henkiin herätys yritys osa 342

Miten ei ihminen saa itseään otettua niskasta kiinni edes tämän vertaa. Tuntuu että kuolleena syntynyt idea ei saa lisähappea oikeastaan ollenkaan. Ongelmaani ei auta se, että tällähetkellä käytössä on ainoastaan yksi kone ja käyttäjiä oikeastaan kolme, koska veljeni näyttää asuvan meillä ainakin jokatoinen päivä. Aika ei siis tunnun riittävän tämän asian panostamiseen, vallan kun se aika katoilee muutenkin minne lienee milloinkin.
Seuraava ongelma on sitten tämä tietokoneen näppäimistö, kun ei halua tulla kanssani toimeen niin ei halua, pari kertaa näppiksen seinään heitettyäni näytin kuitenkin saavani erävoiton ja voin yrittää nyt rakentaa tällekkin paikalle jonkin tarkoituksen.  kateellisena katselen kuinka ihmiset ovat saaneet kivanlaisia ja omannäköisiä blogeja rakennettua ja minä vaan jumitan paikallani.. ihan niinkun elämänikin.


Siiskin töistähän tuli kenkää vuoden vaihteessa ja nyt vaan juoksen kaupungin käskyttämänä milloin missäkin, tosin nautin tästä työstä (kukapa ei nauttisi, viisi vuoroa viikossa, illat aina vapaat, samoin viikonloput ja kaikki pyhät) ja senpä takia en olekkaan vaivautunut viimeaikoina etsimään mitään vakituisempaa työtä.
AHDISTAVAAAAAA.

Ja olisi se hinku vielä opiskellakkin, mutta suoraan koulun penkille kun en halua. Oppisopimus houkuttelisi minua kovinkin kovasti, mutta tässä jumitan edelleen haaveissani. Päätinkin että ensiviikon vapaat käytän töiden etsimiseen ja parin sähköpostin kirjottamiseen, pakko se on itsiään niskasta kiinni ottaa, eläintenhoitaja olisi niin unelma ammatti, hiaman toista kun ravintolakokin hommat jotka tuntuvat ja maistuvatkin niin puulle.
(palaten edelliseen, että tarhan keittiöt ovat jees, mutta ravintolatouhu ei houkuttele).

Opiskeluhimon tyydyttäminen ei olekkaan niin helppoa puuhaa. Himon tyydyttämisyritykset oikeastaan vaan lisäävät innostustani mitä kummallisempiiin asioihin. Viimepäivinä kun olen haaveillut ala-asteen opettajan virasta, syystä että väkerrän kolmosluokkalaiselle pojalle ympäristötiedon koealueesta helppolukuisempaa ja siinä sivussa sitten harkkarikokeen, edellisestä kokeesta me saatin 9! ja minähän tykkään tästä, ei maistu yhtään niin puulle kun joskus aikoinaan maistui! peukkuja pystyyn siis että tästäkin kokeesta saadaan hyvät pisteet kotiin <3.

ps.
Kun neideillä on tämä päivän asu villitys menoillaan niin kerrottakoon sitten että tältä minä näytän huvikseen vaan ja baariin menossa tsekkailemaan uusi kouvolan Red Moon .. (ja ei ollut mistään kotoisin)
Hattu jäi kyllä kotiin, mutta sillä oli kiva pelotella meidän nuorinta kollipoikaa:D