kaipaus. Pari kesää, tarkensimmin ajatelle, vuonna 2005 (eli ihan hirmuisen kauan sitten) isi vei minut ja ystäväni ranskaan reiluksi viikoksi lomailemaan, mikä unelmien täyttymys. Hyvä ystävä mukana ja oi mikä unelma maa. Eiffel torni, riemukaari ja notre dame<3 oi ja suurempi kaipaus. Pakko päästä uudemman kerran,jos nyt vaikka sinne disney landiin pääsisi. Reissu oli aivan upea ja sääkin suosi meitä.
Ja kun säästä puhutaan lisäkaipuuta minulle aiheuttaa menneet kesät, huoleton nuoruus.
Kun asui vielä äidin helmoissa eikä ollut huolta mistään, tai no ne pojat taisi huolettaa aina;) .
Ja löysin sitten kesäkuvan mistä tykkään itse kovinkin paljon, ja siinä miullakin on viellä vaalea hiaman pitempi
hiuspehko päässä. Tosin tykkään kovasti tästä uudesta väristä ja uudesta mallista, vaan silti mietin että miksi ihmeessä koskaan ikinä menin leikkuuttamaan kauniin pitkän alaselkään asti ulottuvan tukkani.
Ja miksi ihmeessä ei lumet voisi jo sulaa ja tulla intiaanikesä, että pääsisi edes ruskettamaan kalman kalpeaa ihoaan.
Haavemaassa aika rientää siivillä ja on aika palata arkeen ja siihen todellisuuteen, että tuo kello ihan oikeasti näyttää uniaikaa. Ja unta onkin saatava, että jaksaa töitä tehdä. Jos sitä olisikin lapsi taas.
***
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö
ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:
surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan,
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan,
ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur surrur ja sinne on sinien, uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu,
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
Se laulaa unisen laulun, lala lallala lallallaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti