Herätys oli yhdeksän aikaan aamusella (mikä on kyllä vapaapäivinä aivan liian aikaisin minulle).
Kymmenen aikaan suuntasin autoni keulan kohti kummityttöni kotia, matkaa toki on niin hurjan paljon kun n.500m (laiska en tietekään ole). Aamukahvit nautittuani kaappasin Nellin ja siskonsa Nean matkaani ja jatkoimme huristelua kohti Kouvolan meksikoa, sinne olikin jo oikeasti liian pitkä matka jalkaisin kulkea.
On sitä lunta hei täälläkin muuten
Meksikossa oli siis suomen ragdoll ystävät yhdistyksen jokavuotinen kissanäyttely.
Näytellyssä ei kuitenkaan ollut ainoasaan pelkästään näitä "räsynukkeja" vaan mukaan oli mahtunut vallan sydämeni varastaneita rotuja monia. 11-16 oli näyttely avoinna, ja ajattelin vain pörräillä likkojen kanssa tovin aikaa, mutta kas kummaa kello oli tasan neljä kun vasta pääsimme lähtemään kotia kohti.
Kummini liittyi myös seuraamme serkkupoikani kanssa ja likat sai sitten seurueeseensa yhden kissahullun lisää, siellä ne kolmisin juoksi milloin missäkin, tiedä häntä.. minä olin niin rakastunut muutamiin kissoihin, että paljoa
ei kerennyt naperoiden perään katselemaan. Onneksi paikka oli täynnä karvatassuja niin tiesi, että ei ne lapset sieltä minnekkään karkaa:D .
Palataksemme kuitenkin näihin uusiin karvaisiin sydämen sulattajiin...
Kauan olen kuolannut kissarotua nimeltä Bengali, ai siinä on kissa minun makuuni
Ja näyttelyssä olikin muutama tällainen suloinen vipeltäjä, harmikseni taidan rakastaa harvinaisempia kissarotuja ja hinnaltaan liian arvokkaita minulle, ellen satu lotossa voittamaan.
Tarkkailtuani ja kuunneltuani rotuesittelyä kyseisestä kissasta, tulin tulokseen, etten minä tuollaista kissaa edes tarvitse, sellainen kun oikeastaan kotoa löytyy. Tiuhti, ruumiinrakenne on pitkänomainen ja solakka, turkki lyhyt, silkkinen ja kiiltävä ja luonne turhan utelias ja vilkas, siis selvä bengalin kuvitus. Siispä muita kisuja katselemaan.
Olen joskus ihastellut Maine coonin valtaisaa kokoa ja ilvesmäistä olemusta, koskaan kuitenkaan pääsemättä tekemään lähempää tuttavuutta, tänään sitten sain senkin kokea, ja kyllä seuraava kissahankintamme kohdistuukin tähän kyseiseen rotuun.
(tosin menee vuosia, ennenkuin tällainen vauvva meille siunaantuu).
Paikalla oli 5 maine coonin edustajaa, joista yksi oli täysin ylitse muiden, ja muutkin sen huomasi.
Voittihan tämä n.9kiloinen 2vuotias poitsu komeimmat viikset-kilpailun ja oli yleisön suosikkikin<3.
Hei olen Herra komistus<3
ja kyllä osasi poitsu ollakkin painava
Lisempää kirjottelen, kunhan saan muoksittua nuita kuvia siten että niitä voipi tänne esille laitella,
nyt kuitenkin taidan kömpiä peiton alle,joten jatko-osat taitaa jäädä huomiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti