ja päivä 14. mitä minulla oli päällä tänään? siis eilen. leokuvioinen huppari, jännän punasenoranssin värinen toppi ja haaremihousut <3
Mutta siihen unelmaan.
Lapsena suuri haaveeni oli asua isossa omakotitalossa. Minulla olisi mies, kaksi lasta ja miljoonittain kissoja, halusinhan kissatalon pitäjäksi. No mies on, ja kolme kissaa, eli puolet lapsuuden unelmasta toteutettu.
Kun kynä pysyi kädessäni, piirtelin jopa kotini pohjapiirroksia. Oli isoja keittiöitä ja olohuoneita, elokuvateatteri ja katsomo, biletyshuone, trooppinen uimahuone, ihan siis kaikki mukavuudet. No, asun kolmiossa kerrostalossa ja meidän suihkuhuone on niiin pieni, että trooppinen ilmasto iskee sinne alta minuutin suihkuteltua.
Jossain vaiheessa lapsuuttani haaveilin delffiinin kouluttajan ammatista, tiedä mistä senkin olen päähäni saanut.
Koulutettiinkin kaverini kanssa meidän delffiinejä, ja ne olivatkin maailman parhaiten koulutetut delfut koskaan!.
Kauaa en kuitenkaan jaksanut delffiineistä haaveilla. Siirryin haaveilemaan urastani kokkina/parturina/poliisina/prinsessana/eläinlääkärinä/ opettajan/tarhantätinä/jnejne.
Sinä vuonna kun minä pääsin 9luokalta olin suurien valintojen edessä. Jälkeenpäin mietittynä miten ihmeessä sen ikäisenä sitä voikaan osata valita yhtään mitään oikein. Parturointilinja ei alkanut seuraavana syksynä, joten sitä en voinut hakea. Hain Kokkikouluun ja lukioon. Pääsin molempiin. Tavoitteena oli siis kaksoistutkinto. Noh, lukiota kesti kolme päivää ja senkin ajan tappelin koulumme rehtorin kanssa asiasta. Mielestäni ei ollut mitään järkeä käydä kahta koulua rimaa hipoen läpi kun voisin suorittaa yhden koulun hyvin arvosanoin, menen sitten myöhemmin hakemaan sen lakin jos sille vielä tuntuu. Ja sainkin ammattikoulusta hyvät paperit, itsestäni olen ylpeä, olen ravintolakokki. Ja vihaan olla ravintolassa töissä. Missä ihmeessä meni vikaan? ruoanlaitto on ihan jees ja tykkään kokkailla, mutta en kuunaanpäivänä mene enään uudestaan ravintolaan töihin, yäk!
Kauaskantoisin haaveeni on olla Eläinlääkäri, pelastaa pieniä viattomia luontokappaleita, kun eivät ne itse osaa. Ihmisiä en halua auttaa, niin outoa kun se onkin, mua oikeastaan ällöttää ihmisveri. Mutta kun meidän kissallakin murtui jalka ja päästä tuli verta, ei minua ollenkaan ällöttänyt, ainoa ajatus päässäni oli vain, että se kissa täytyi pelastaa. Eläimet on niin lähellä minu sydäntä, ja tuntuu muutenki, että niitä sorretaan ihan liikaa tässä maailmassa, Ihminen on niin saatanan tunteeton ja kylmä olento maanpäällä, ajattelee vaan omaa napaansa. Onhan se ihan jees, että ihmisiä pelastaviaki lääkäreitä on ( jos ne sitte tekis sen hemmetin työnsä edes kunnolla) mutta silti kutsumukseni on eläinten parissa. Itse ainakin rakastan nuita kolme karvapalloa niin suunnattoman paljon, etten koskaan kestäisi jos heille pahaa tapahtuisi. Jokupäivä minusta vielä tulee se, miksi olen aina halunnut tulla!
Mutta siihen unelmaan.
Lapsena suuri haaveeni oli asua isossa omakotitalossa. Minulla olisi mies, kaksi lasta ja miljoonittain kissoja, halusinhan kissatalon pitäjäksi. No mies on, ja kolme kissaa, eli puolet lapsuuden unelmasta toteutettu.
Kun kynä pysyi kädessäni, piirtelin jopa kotini pohjapiirroksia. Oli isoja keittiöitä ja olohuoneita, elokuvateatteri ja katsomo, biletyshuone, trooppinen uimahuone, ihan siis kaikki mukavuudet. No, asun kolmiossa kerrostalossa ja meidän suihkuhuone on niiin pieni, että trooppinen ilmasto iskee sinne alta minuutin suihkuteltua.
Jossain vaiheessa lapsuuttani haaveilin delffiinin kouluttajan ammatista, tiedä mistä senkin olen päähäni saanut.
Koulutettiinkin kaverini kanssa meidän delffiinejä, ja ne olivatkin maailman parhaiten koulutetut delfut koskaan!.
Kauaa en kuitenkaan jaksanut delffiineistä haaveilla. Siirryin haaveilemaan urastani kokkina/parturina/poliisina/prinsessana/eläinlääkärinä/ opettajan/tarhantätinä/jnejne.
Sinä vuonna kun minä pääsin 9luokalta olin suurien valintojen edessä. Jälkeenpäin mietittynä miten ihmeessä sen ikäisenä sitä voikaan osata valita yhtään mitään oikein. Parturointilinja ei alkanut seuraavana syksynä, joten sitä en voinut hakea. Hain Kokkikouluun ja lukioon. Pääsin molempiin. Tavoitteena oli siis kaksoistutkinto. Noh, lukiota kesti kolme päivää ja senkin ajan tappelin koulumme rehtorin kanssa asiasta. Mielestäni ei ollut mitään järkeä käydä kahta koulua rimaa hipoen läpi kun voisin suorittaa yhden koulun hyvin arvosanoin, menen sitten myöhemmin hakemaan sen lakin jos sille vielä tuntuu. Ja sainkin ammattikoulusta hyvät paperit, itsestäni olen ylpeä, olen ravintolakokki. Ja vihaan olla ravintolassa töissä. Missä ihmeessä meni vikaan? ruoanlaitto on ihan jees ja tykkään kokkailla, mutta en kuunaanpäivänä mene enään uudestaan ravintolaan töihin, yäk!
Kauaskantoisin haaveeni on olla Eläinlääkäri, pelastaa pieniä viattomia luontokappaleita, kun eivät ne itse osaa. Ihmisiä en halua auttaa, niin outoa kun se onkin, mua oikeastaan ällöttää ihmisveri. Mutta kun meidän kissallakin murtui jalka ja päästä tuli verta, ei minua ollenkaan ällöttänyt, ainoa ajatus päässäni oli vain, että se kissa täytyi pelastaa. Eläimet on niin lähellä minu sydäntä, ja tuntuu muutenki, että niitä sorretaan ihan liikaa tässä maailmassa, Ihminen on niin saatanan tunteeton ja kylmä olento maanpäällä, ajattelee vaan omaa napaansa. Onhan se ihan jees, että ihmisiä pelastaviaki lääkäreitä on ( jos ne sitte tekis sen hemmetin työnsä edes kunnolla) mutta silti kutsumukseni on eläinten parissa. Itse ainakin rakastan nuita kolme karvapalloa niin suunnattoman paljon, etten koskaan kestäisi jos heille pahaa tapahtuisi. Jokupäivä minusta vielä tulee se, miksi olen aina halunnut tulla!
Eläinlääkäri ois kyllä kiva, mutta siinäkin on niitä huonoja puolia. Se voi myös olla aika rankka duuni noin henkisestikin. Mutta toivottavasti pääset toteuttamaan unelmaasi!
VastaaPoista