päivä 2. Eka rakkaus

Ensimmäinen suuri rakkauteni taisi olla jo ennen ala-aste ikää. Olin palavasti rakastunut naapurin poikaan ja meidän piti aikuisena mennä naimisiin, tehdä sata lasta ja muuttaa minun vanhempieni kotiin ( heidän olisi pitänyt siinä tapauksessa muuttaa jonnekkin muualle). Aleksi totesikin kerran vanhemmillemme, että kun sata lasta on tehty laittaa hän siemenpurkin kiinni, koska ei tuskin enää jaksa (mahtavia nämä lasten lausahdukset).

Vietimme tiiviisti aikaa yhdessä, ja jos en viettänyt aikaa Aleksin kanssa, olin suunnittelemassa perheen perustamista Timon ( elämäni mies nro2.) kanssa, hänenkin kanssaan kun aijoin naimisiin.
 Timon kanssa rakkaus kariutui hänen muuttaessa toiselle paikkakunnalle, eikä enää pahemmin nähty. En tainnut osata surra tuossa iässä menetystä, ja olihan minulla Aleksi. ( minulla on edelleen tallessa Aleksin tekemä piirrustus ja runo <3 ). Rakkautemme taisi kariutua siinä vaiheessa ikää kun pojat oli haisevia ja  ällöjä ( kenties ala-asteen 3-4 luokan vaiheilla ). Ihana muistella lapsuus aikoja.

Yläasteella ihastuin silloisen parhaan ystäväni serkkuun. Hän oli mukava ja söpö ja vaikka mitä. Harmikseni hän asui kuitenkin kaukana ja näimme kerran tai kaksi kuussa. Kävimmekin kiivasta kirjeen vaihtoa. Seurustelimme puolisen vuotta ( jos sitä voi seurusteluksi sanoa) ja olin jo rakastunut häneen, kun kävi ilmi, että hänellä saattaisi olla toinen! JA kuitenkin, hän jätti minut mustasukkaisuutensa takia. Väitti minulla olevan suhde erääseen ystävääni (jota halasin kerran hänen muuttaessa toiselle puolell suomea) ja niin meidän välit paloi niiden satojen rakkauskirjeiden loimussa (buhahah).

Olenpa myös erittäin vittumainen akka ja revin kaikki yhteiset kuvamme, silppusin hänelta saamani ruusut ( jotka roikkuivat kuivattuna katostani) taisin hieman vasaralla nuijia erästä hänen sormustaan, työnsin viimeiseen kirjeeseen ja lähetin hänelle ( toinen buhahah). Parin päivän päästä hän soittikin äidilleni ja pyysi puhua kanssani, vain kertoakseen kuinka ilkeästi olin tehnyt ja että olen särkenyt hänen sydämensä ( onnistuin!!! ). Niin sitä pääsee miehistä yli.

Sitten eksyin kuusankoskelle (apua!) ja tapasin Ollin ( hänestä kyllä joku saa vallan oivan puolison!! ) ja seurustelinkin hänen kanssaan miltei kaksi vuotta. Hänen kanssaan olin valmis menemään naimisiin ( ensimmäinen kerta aleksin ja timon jälkeen ). Kuitenkin loppuvaiheessa seurusteluamme huomasimme, että meidän kemiat ei vaan toimi, ei pariskuntana ja niin erosimme. Tiemme eivät kuitenkaan eronneet, onneksi sillä Olli on minulle edelleen tärkeä ja mielettömän hyvä ystävä. Kemiat toimivatkin, erillään ja näin on erittäin hyvä.

Ollin kautta tutustuin nykyiseen puolisooni Lauriin ja aika liki erottuani Ollista, aloin viettämään enemmän ja enemmän aikaa Laurin kanssa. Aluksi Lauri oli minulle vain hyvä ystävä, mies joka osaa myös kuunnella ja keskustella vakavasti ( nykyään muuten ei osaa!! minne se taito katosi :D ). Kuitenkin huomasin olevani enemmän kuin hieman kiinnostunut ja kerroin asiasta. Tunne oli molemmin puolinen ja tässä sitä nyt ollaan kuudetta vuotta yhdessä ( toinen vuosi saman katon alla) kera kolmen kissan <3 .
Suhteemme on ollut täynnä myrskyjä, karikkoja ja tulisia riitoja, mutta aina niistä on selvitty ja päästy yli, tälläkertaa en luovuttanut helpolla ja nyt minulla on ihana pieni perhe. Ehkä jonain päivänä sitten perustetaan se oikea perhe ja vannotaan ikuisen rakkauden vala, ainakin toivon niin <3