Taidan alkaa toistaa itseäni näissä postauksissa, sillä tämäkin aihe sisältyy aika pitkälti mummoni ympärille, mutta minkäs teet, jos aiheet on annettu, ni aiheet on annettu.
Usko? itse henkilökohtaisesti uskon kuoleman jälkeiseen elämään, uudelleen syntymiseen. Ja olen vakaasti sitä mieltä, että edellisessä elämässäni olen ollut laiskiainen, josko seuraavaksi olisin sitten jokin jännittävä, vaikka tiikeri. Tiedä en.
Harkinnassa aikoinaan on ollut kirkosta eroaminen, olin siis luterilainen. Luterilaisuus ei ollut yhtään mun juttu, vihasin niitä pakkokirkkokäyntejä ripariaikaan, hyvä etten nukahtanut kirkkoon, siis oikeasti, ei sen ikäsenä kiinnostanut istua hikisillä kirkon penkeillä kun vaihtoehtona oli hillua kavereitten kanssa ja tehdä vaikka vähän pahojaan. Päätinkin että kun tulen täyteen ikään niin eroan kirkosta, menkööt vaikka mahdollisuus kirkkohäihin, ihan sama.
Mummoni taasen oli ortodoksi, niinkuin olen jo maininnut. Minusta kyseinen uskonto on jotenkin paljon kauniimpi, häät, hautajaiset, ristiäiset. Kaikki kirkolliset tapahtumat ovat paljon mielekkäämpiä ja kauniimpia ja minusta siinä ollaan enemmän läsnä kaikessa, luterilaisuus on jotenkin niin, kaukaista.
Mummoni kuoltua päätimme äitini kanssa kunnioittaa mummon muistoa ja vaihdoimmekin uskontoa, veljeni pauli halusi myös ruveta ortodoksiksi ( hyvä niin, eipäs olis muuten koskaan tavannut Inaa <3 ). Niinpä siis erosimme lutkuista ja ilmoitimme halukkuutemme ortodoksisuutta kohtaan, ja eräänä keväänä sitten seisoimme rivissä ortodoksisessa kirkossa ja meidät kastettiin uudelleen. Tätä nykyä olen ortodoksi, enkä aijo erota kirkosta, sillä niinkuin esille on jo tullut, mummo on minulle rakas, ja tämä on minulle iso asia.
En ole mikään jeesus hullu ( niille naureskelenkin kotona, kun seisoskelevat oveni kanssa "jumala pelastaa" lappujensa kanssa, tirkistelen ovisilmästä ja tirskun.. on mullaki huvit ). Ukkokultani uhoaa eroavansa omasta kirkostaan, antaa palaa vaan jos siltä tuntuu, jokaisella on oikeus valita tiensä. Mutta olen silti päättänyt, että oli hän kirkossa tai ei niin meillä tulee olemaan ortodoksiset häät, ja lapsenikin aijon kastaa ortodoksiseen uskoon. Niin se on.
Usko? itse henkilökohtaisesti uskon kuoleman jälkeiseen elämään, uudelleen syntymiseen. Ja olen vakaasti sitä mieltä, että edellisessä elämässäni olen ollut laiskiainen, josko seuraavaksi olisin sitten jokin jännittävä, vaikka tiikeri. Tiedä en.
Harkinnassa aikoinaan on ollut kirkosta eroaminen, olin siis luterilainen. Luterilaisuus ei ollut yhtään mun juttu, vihasin niitä pakkokirkkokäyntejä ripariaikaan, hyvä etten nukahtanut kirkkoon, siis oikeasti, ei sen ikäsenä kiinnostanut istua hikisillä kirkon penkeillä kun vaihtoehtona oli hillua kavereitten kanssa ja tehdä vaikka vähän pahojaan. Päätinkin että kun tulen täyteen ikään niin eroan kirkosta, menkööt vaikka mahdollisuus kirkkohäihin, ihan sama.
Mummoni kuoltua päätimme äitini kanssa kunnioittaa mummon muistoa ja vaihdoimmekin uskontoa, veljeni pauli halusi myös ruveta ortodoksiksi ( hyvä niin, eipäs olis muuten koskaan tavannut Inaa <3 ). Niinpä siis erosimme lutkuista ja ilmoitimme halukkuutemme ortodoksisuutta kohtaan, ja eräänä keväänä sitten seisoimme rivissä ortodoksisessa kirkossa ja meidät kastettiin uudelleen. Tätä nykyä olen ortodoksi, enkä aijo erota kirkosta, sillä niinkuin esille on jo tullut, mummo on minulle rakas, ja tämä on minulle iso asia.
En ole mikään jeesus hullu ( niille naureskelenkin kotona, kun seisoskelevat oveni kanssa "jumala pelastaa" lappujensa kanssa, tirkistelen ovisilmästä ja tirskun.. on mullaki huvit ). Ukkokultani uhoaa eroavansa omasta kirkostaan, antaa palaa vaan jos siltä tuntuu, jokaisella on oikeus valita tiensä. Mutta olen silti päättänyt, että oli hän kirkossa tai ei niin meillä tulee olemaan ortodoksiset häät, ja lapsenikin aijon kastaa ortodoksiseen uskoon. Niin se on.
Miä en oo pahemmin perehtyny ortodoksisuuteen, häistä oon vähän jotain nähny. Pitääkin lueskella enempi :)
VastaaPoista